Siitä se lähtee, se eheytyminen!
Helppoa en lupaa elämän olevan, mutta helpottaa se. Anna itsellesi aikaa sopeutua.

Hienoa! Tästä se lähtee pikkuhiljaa.
Toivottavasti sinulla on lähelläsi joku ihminen johon aidosti luotat ja johon voit tukeutua hankalimpina hetkinäsi. Me täällä bittimaailmassa kovasti myötäelämme, mutta täältä bittiavaruuden toiselta puolelta on huono halata tai tulla muuttoavuksi...

Uskon tietäväni tuon tunteen, kun asiat ympärillä muuttuvat valonnopeudella ja itse vain juoksee mukana. Kun tulee aika taas pysähtyä ja ehtii hetken miettimäänkin, niin älä säikähdä! Pahaolo on vain väliaikaista ja auttaa parantumaan lopullisesti. Teit oikean päätöksen, muista se aina!

Kuten Marja kirjoitti tulee varmasti paha olo hetkittäin mutta se todella menee ohi. Voi jopa tulla niinkin hullu ajatus että onko tämä oikea ratkaisu, mutta usko pois.. ratkaisusi on juuri oikea.
Kun tuntuu siltä ettei jaksa niin muista että täällä me ollaan ja tsempataan!

Hienoa, kun sait kiven pyörimään. Olet usein ajatuksissani.

Ajatuksissani olet myös minun päivittäin!=) Olen todella ylpeä sinusta ja toivon sinulle paljon voimia tälle uudelle tiellesi, joka varmasti tällä hetkellä tuntuu raskaalta, mutta usko, että joskus vielä huokaiset helpotuksesta ja tiedät, että päätöksesi oli aivan oikea!
Tsemppiä ja hali!

Hienoa! Vaikka välillä saattaa kaduttaa, niin älä anna periksi, et vaikka kuka kuinka pyytäisi.

Viki kiittää ja kumartaa teitä kaikkia ihanuuksia ruutujenne siellä puolen.

Kiitos kiitos, että olette olemassa.

Olen niin ONNELLINEN puolestasi, ansaitset oman ja hyvän elämän. Ja sanon samaa kuin muutkin *kokemuksesta* että todennäköisesti tulee niitäkin ajatuksia että teenkä oikein, pitäisikö sittenkin vielä yrittää... (minulla tuli vielä yli puolen vuodenkin jälkeen) niin älä anna niiden ajatusten vaikuttaa, SINÄ TEET OIKEIN!!

Ihana kuulla, että olet a) lähtenyt b) hakenut avioeroa c) aloittanut terapian d) muutat pois myös äitisi luota.

Lueskelin noita aiempia postauksia alkaneelta vuodelta: ikävää, että tämäkin kaikki piti tulla eteen.

Väkivalta parisuhteessa on tuttua minullekin ja myöskin rikosilmoitus, sovittelukäytäntö (joka oli btw tosi kamala kokemus). Jos sama tilanne tulisi uudelleen, en varmaankaan tekisi rikosilmoitusta, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin.

Mutta Viki, sinulla on nyt asiat tosi hyvässä liikkeessä. Pidä itsestäsi hyvä huoli, älä mene yksin ex-miehen luo, älä päästä äitiäsi tai ketään satuttamaan sinua.

Paljon voimia ja rohkeutta, sinä ihana hieno nainen. *halaa*