No niin, täällä nyt ollaan salasanan takana syystä että mieheni piti "nettitarkastuksen". Tästä syystä en koe voivani rehellisesti kirjoittaa mistään, ilman että joudun pelkäämään että hän kyttää ja kyylää.

Ja pakko oli laittaa salasana voimaan aikaisemmin kuin mitä ajattelin, mutta tuntuu että olen kuin kala kuivalla maalla ilman tätä henkireikääni, on niin kaikenlaista on tapahtunut tässä välillä, on ollut terapiaa, asuntohaaveita, ja paljon muutakin. Ja kaiken tämän aion purkaa ulos, joten postauksia tulossa...

Kun mieheni palautui maanantaina kotiin tuon pahoinpitelyn jälkeen, hän oli aivan harmaa kasvoiltaan, silmissään sellainen "hullun katse", mielipuolinen tuijotus. Pelkäsin todella henkeni puolesta, kun hän yöllä heräsi vessaan, havahduin ylös heti ettei hän vaan tule ja satuta minua. 
Hirvittävä henkinen paine. Kunnes sitten pari päivää myöhemmin aloitin juttelemaan hänen kanssaan ja purkamaan tapahtunutta.

Palaan hetkeksi vielä mieheni pahoinpitelyyn, joka kuulemma muuten johtui siitä, että rakastaa minua niin paljon. Illan tapahtumat menivät seuraavasti:

Istuin erään tuttuni kanssa pöydässä, hän on nuori neitokainen joka on aina ollut ihan julkisestikin lesbo. Mieheni tulee samaan pöytään istumaan ja sanoo:

- Mitä vittua sä ton lättäpillun kanssa teet täällä?
- Anteeksi mitä sinä sanoit???
- Kysyin, että mitä vittua sinä ton lättäpillun kanssa istut, eiks tää oo niitä vitunimijöitä??

Hän jatkaa samantyylistä sovaamistaan, olin aivan järkyttynyt hänen kielenkäytöstään ja niin oli myös seurassani istunut nuori tyttö. Häpesin mieheni käytöstä niin kovin, että en ymmärtänyt tehdä muuta kuin poistua paikalta tupakalle. Tupakan poltettua kuulin, että tyttö oli juossut itkien hotellihuoneeseensa ja menin perässä anteeksi pyytämään mieheni idioottimaista käytöstä. Huoneeseen saapui muitakin ystäviäni ja viivähdin siellä kaikkinensa ehkä tunnin verran.
Kun tulen takaisin hotellin aulaan, mieheni on siellä vastassa, käy kimppuuni huutaen ja solvaten mm. Olitkos vittua imemässä?? Jne. jne. Pakenin jälleen tilanteesta muiden avittamana, pakkasin tavarani ja häivyin koko kaupungista kotiini.

Kun sunnuntaina istuin kotonani sohvalla selvittelemässä revittyjä hiuksiani, itkin. Hiuksistani lähti isoja suuria tolloja, hänen repiämiään ja itkin. Itkin menneitä, tulevia, itkin ihan kaikkea.
Kylkeeni koski monta päivää, kun yritti nousta sohvalta henki meinasi salpaantua. Mutta enhän minä olisi minä, jos valittaisin -en edes katsonut oliko kyljessä jälkiä. Nyt kylki on rauhoittunut, hiukset on saatu selviksi jälleen ja itkukin vähäksi aikaa on tyrehtynyt.

Ritu blogissaan kirjoitti taannoin otsikolla; sinä löit, minä häpesin. Ja ymmärrän tasan, mitä Ritu kirjoituksessaan tarkoitti.

Sillä sinä löit ja minä häpesin.