Olen niin pahoillani. Yöllä kun soitit, kuulin äänestäsi sen pelon ja paniikin, mitä sinun ei pitäisi joutua tuntemaan.
Voimia. Taas. Mitäpä minä muuta osaisin sanoa.

Minä luulin eilen että maailmani kaatuu. Luulin että nyt tulee loppu, se kaikki, iskut, repimiset, häpeä ja nöyryytys. Se oli vain liikaa ja on vieläkin.

Olen monena iltana nukkumaan mennessäni pyytänyt ratkaisua tilanteeseeni. Noh, eilen se sitten tuli, en ihan tuollaista olisi halunnut mutta samapa tuo missä muodossa se tulee.

Mutta minun aavistukseni sanoo, että tämä menee vielä hirveämmäksi. Tämä ei ole vielä ohi.

Onko sinulla paikkaa mihin lähteä, nyt heti? Kävitkö terveyskeskuksessa näyttämässä jäljet, poliisilla? Muistaakseni teillä on koiria? Älä jätä niitä miehesi raivonpuuskien kohteiksi.

Ehdottomasti pois ja tee RIKOSILMOITUS, soita Rikosuhripäivystykseen (löytyy netistä), kerro siellä tilanne niin sieltä tulee tukihenkilö mukaan poliisilaitokselle. Jos jotain jälkiä, näytä lääkärille, jos tiedät nimeltä todistajia, ota ylös itsellesi.

Tiedän, voi niin tiedän mitä on pelätä!! Voimia mutta älä anna painaa tätä villaisella. Hae samalla lähestymiskieltoa!!! Siinäkin tukihenkilö auttaa sinua!!

Ei poliisia, ei lääkäriä eikä muutakaan. Minä olen ne ajat elänyt niin monta kertaa, että en todellakaan aio lähteä rassaamaan itseäni sellaisella. Minä en tahdo tästä mitään juttua, tahdon vain sen pois päivänjärjestyksestä.

Päivä on ollut järkyttävä. Itken ja huudan ääneen. Meinasin saada äsken slaagin kun aloin eilisen jäljiltä selvittämään hiuksiani ja kun hiustollot jäivät kouraani tuntui ihan hirveältä.

Tuntuu että en jaksa, vaikka jaksanhan minä. Olenhan aina jaksanut. Mutta tekisi todella heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa.

No, kyllä tämä tästä.

Hei Viki.

Jälleen äärimmäisen rankka kokemus. Varsinkin kaiken muunkin keskellä. :( Välillä sitä vaan miettii että miten paljon vääryttä voikaan yhden ihmisen niskaan kaatua. Kaikesta huolimatta koeta jaksaa, ja toivottavasti saisit voimaa tehdä eron mahdollisimman pian konkreettiseksi. Suosittelisin ettet enää olisi mieheesi missään yhteyksissä eron jälkeen, ei vaikka hän kuinka kaipaisi, katuisi tai uhkailisi sinua. Ei vaikka kuinka säälittäisi. Nyt on sinun vuorosi elää! Vaikka se vaatisi lähestymiskiellon tai minkä tahansa toimenpiteen. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, suosittelen ihan kylmästi jättämään taaksesi myös kaikki muutkin sellaiset ihmissuhteet jotka vain tavalla tai toisella syövät sinua tai muistuttavat ikävistä asioista.

Vielä muutama askel ja pääset pian oman, uuden elämäsi alkuun. Sellaisen jossa sinua kunnioitetaan, kuunnellaan, arvostetaan ja ennenkaikkea rakastetaan juuri sellaisena kuin olet.

Rikkinäisestä voi tulla ehjä. Jopa eheämpi sekä vahvempi kuin alkuperäinen.

Voimia Viki!

-Andre

Huomenta.
Aivan kauhea aamu, mikään ei taas pysy sisässä, itken ihan koko ajan, ilman syytä ja ärsyttää että en pysty kontrolloimaan itseäni.
Olen töissä, mutta en saa ajatusta kasaan, mutta en halua sairaslomaakaan hakea, ettei tarvitse kenellekään kertoa miksi saikulle jäisin.

Pattitilanne. Olen yrittänyt tehdä laskelmia ja suunnitelmia. Tosiasia on kuitenkin, että mulla ei ole varaa omaan asuntoon.

En tiedä, täytyy nyt vaan yrittää saada pää selväksi, niin jospa vaikka joku ratkaisu kaikkeen löytyy.

En voi muuta sanoa kuin että voimia,voimia,voimia!Olen tämän aamun aikana lukenut koko blogisi läpi ja on itkettänyt,oksettanut ja suurimmaksi osaksi raivostuttanut:( Toivottavasti terapia tuo sulle jonkinlaista sielunrauhaa ja toivon,että uusi elämäsi alkaa tästä hetkestä ja näyttää sulle sen kauniimman puolen tästä maailmasta.

Kultapieni, lähteminen ja uuden aloittaminen tuntuu vaikealta, tulee laskettua ja kauhukseen luultua, ettei ole varaa mihinkään. Usko mua vuosien kokemuksella: PÄRJÄÄT sinä. Varmasti pärjäät.
Käy pankissa ja kysy sieltä ihan rehelliset arviot esim. oman kodin hankintaan. Itse olin 2 lapsen yh kun ekan oman kodin ostin..

Kaikki järjestyy! Ihan varmasti!
Rauhoitu ja rynnistä sitten askel kerrallaan kohti uutta elämää. Sinun omaa elämääsi!
Voimia.
Rohkeutta.
Uskallusta.
Luota itseesi!

Voi rakas ystävä, kyllä sie pärjäät!!! Ihan varmasti pärjäät!! Sie oot vahva ihminen, ja rahallinen puoli on vaan järjestelykysymys. Ja sit jos ihan kiiruulla haluat nurkista pois päästä, niin mulla on alakerrassa tyhjä asunto, you`re very wellcome!! Jaksuja, tsemppiä ja voimia, niitä etenkin!

Sinä jos kuka pärjää. Nyt tuntuu että niskaasi kaadetaan kaikki kerralla. Tuosta selviät sillä sisulla mitä sinussa on enemmän kuin pienessä kylässä!!
Itselläni oli jokunen aika sitten vaikeita aikoja ja luulin että niistä en ikinä selviä ja miehestä en eroon pääse.
Nyt on käräjät miestä kohtaan käyty ja olen muuttamassa uuteen asuntoon jne.
Tosin koettelemukseni eivät ole olleet yhtä rankkoja kuin sinulla mutta olenkin sanonut joskus ystävilleni kun ihmettelivät jaksamistani että jollekin se voi olla kaaos että kynsi katkeaa, jollekin se että tajuaa että ei enää itse ole oman elämänsä herra.. eikun rouva :)

Asioilla on tapa järjestyä vaikka välillä se ei siltä tunnu.

Ja se mies kuvioista pois nyt heti!!! Paraskin olen sanomaan kun meillä asiat meni vähän liian pitkälle ennen kuin tajusin tilanteen vakavuuden.


"Askel eteenpäin.
Ota ryhti.
Kosketa rintakehääsi.
Huokaa syvään.
Päätä selviäväsi eteenpäin."