Martin potku osuu suoraan äidin mahaan, äiti käpertyy sikiöasentoon ja valittaa. Heti perään tulee uutta sarjaa iskuja, välillä nyrkillä, välillä potkien. Minä painaudun nurkkaani tiukemmin, suojelen Pirjoa ruumiillani ja yritän peittää hänen silmänsä. Pirjo pitää minua kiinni kuin hengenhädässä ja työntää tiukemmin päätään rintaani vasten.
Martti raahaa tukasta äitiäni pitkin olohuoneen lattiaa, solvaten samalla, ohimennessään antaa minullekin potkun selkään. Ottaa pöydältä kaljapullon, jonka kaulan hän katkaisee räsähtäen sohvapöydän nurkkaan.
Martti repii äitini polvilleen, upottaa rikkinäisen pullonkaulan äitini kaulaa vasten. Pienistä haavoista alkaa tihkumaan verta.
- Ja huora nyt imet.
Martti vetää housut nilkkoihinsa, hänen veltto kyrpänsä roikkuu elottoman oloisena reidellä.
- Saatana katokin huora että se alkaa seisomaan tai minä tapan sinut ja sen jälkeen tuo pikkuhuora hoitelee sun hommas.
Minä hoen kuin mantrassa: Äiti tee se, äiti tee se, äiti tee se, minä en tahdo.
Rikkinäinen pullonkaula repii hieman lisää ihoa rikki äidin aloittaessaan imemään Martin elintä, siihen ei tule mitään eloa. Yhtäkkiä Martti iskee nyrkillä täysillä äitiä naamaan, jonka seuraksena hän lentää lattialle. Hän repii hiuksista äidin uudestaan polville, äidin suusta valuu veri ja hän aloittaa imemisen uudelleen. Minä yritän huolehtia, että Pirjo ei vain näe mitään, ei hänen tarvitse sellaista nähdä.
Seuraan kuin hypnotisoituna kun eloton elin alkaa elämään. Äiti imee Martin kyrpää kuin joku kone veri valuen leukaa pitkin ja lopulta, loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua Martti saa siemensyöksyn.
- Aaah, no tulihan siitä huoran hommasta jotain.
Sanomaansa vielä tehostaen hän huitaisee äitiä toisenkin kerran naamaan nyrkillä, nostaa housut ylös ja hoipertelee sohvalle sammuen saman tien.
Kukaan ei liiku. Äiti makaa maassa ja itkee hiljaa. Minä pidän edelleen Pirjosta kiinni. Kun olemme varmoja, että Se on sammunut, menen auttamaan äitini sänkyyn nukkumaan. Peittelen hänet kuin lapsen, silitän päätä ja sanon, että yrittää nukkua.
Me hiivimme Pirjon kanssa omaan sänkyymme, sammuttelen valot ja käymme nukkumaan.
Aivan uskomatonta että olet selvinnyt ja että kykenet muistamaan ja kertomaan sinulle tapahtuneesta.
Paljon voimia toivotan sinulle.
Olen tämän ennenkin sanonut, mutta olet harvinaisen vahva ja rohkea ihminen. Olet aivan uskomaton voimanainen.
Voin pahoin. Äärettömän pahoin..
Tiedät; ei tuollaista olisi saanut kukaan joutua kokemaan. Ei olisi ei. Vaan joutui. Minä olen siitä valtavan pahoillani.Siitä mitä Sinun elämässäsi on pienenä tapahtunut. Liian suuria asioita. Liian tosia.
Halaus.
En tiedä, nyt on vähän sellainen olo, että minun pitäisi vähäksi aikaa lopettaa tuo lapsuuden kaivelu, ihan itsenikin vuoksi.
Ja iiu, kyllä minä tahtoisin osata olla miehen kanssa, tahtoisin ihan oikeasti.
Mutta se ei vaan tunnu hyvältä. Tai sitten en ole vain löytänyt oikeaa.
Eräs Ystäväni sanoi eilen, ettei tiennyt että ihminen voi sillä lailla rakastaa kuin hän miestään. Se on tavoiteltava tunne. Se suunnaton rakkaus ja kaipaus silloinkin kun on yhdessä.
Sinäkin saat sen vielä kokea. Ihan varmasti.
Mutta sitä ennen: anna itsellesi lupa olla heikko ja muista: Öistä kylmin on myös kirkkain tähdiltään!
Jouduin muuten laittamaan sanatarkistuksen roskapostien vuoksi, niitä alkoi tulemaan vähän joka paikkaan, murr...
Voi Viki. :(
Voi helvetti miten elämä voi epäoikeudenmukaista. Mutta kyllä se kuolema korjaa tämänkin sian aikanaan, aivan varmasti.
Martti porskuttaa ja elää paksusti tänäkin päivänä; häntä on monesti puukotettu, joista kaikista on selvinnyt elävänä, sairastui vakavaan sairauteen (josta selvisi) ja vaikka mitä.
Sori, ajatus kun kiitää nopeammin kuin sormet, niin tulee sotkua..
Tiedätkö mitä, vaikka olenkin kostoa ja väkivaltaa vastaan. Niin ja jos olisin miehesi saappaissa ja tietäisin tuon kaiken vääryden mitä ko. henkilö on sinulle ja läheisillesi aiheuttanut, tuollainen nilkki olisi päästetty jo ajat sitten päiviltä. Murr.
Tsemppiä VIKI! *HALAUS*
Andre: Minulla on ollut paljon murhanhimoisia ajatuksia Marttia kohtaan, ihan kuin kostaminen mitään auttaisi, mutta siltikin. Onneksi ne ovat vain ajatuksia, enkä oikeasti voisi satuttaa ketään, en edes Marttia.
Mutta ainahan sitä saa ajatustasolla itseänsä huvittaa. ;)
Ota pullo ja viillä sen kaula auki!
mä tapan ton miehen viel