Josta meinasin jänistää, mutta sitten päätin kumminkin mennä. Sen verran kuitenkin jännitin, että tyhjensin mahani pariin otteeseen ennen lähtöä...
Asiallinen ja hyvä lääkäri oli kuitenkin, kirjoitti minulle nukahtamislääkkeitä uniongelmaan sekä lähetteen sairaalaan. Yllättävän mutkattomasti kaikki meni, kärsin kuulemma jostain...paniikkiahdistuksesta? No anyway, yksi askel otettu, monta vielä ottamatta kai?
Mieheni ei tiedä mitään, enkä aio kertoakaan. Kun hänen neuvonsa kaikkeen on, että tee enemmän työtä, ulkoile enemmän, niin kaikki järjestyy.
Minä en oikein usko, ei tällä kertaa.
Muoks* pörräsin netissä ja etsiskelin kaikenlaista tietoa terapiasta ym. Löysin tukiasema.net:stä Oletko masentunut -testin.
Testin mukaan olen vakavasti masentunut. Jep, hienoa.
Vastailinkin jo viekkuuni, mutta tulin katsastamaan tänne mitä sinulle kuuluu.
Upea juttu, että pääsit lääkärin pakeille. Se on iso askel. Ajattele asia niin, että he ovat auttamassa juuri sinua. Sinulla on nyt avaimet siihen oveen joka johtaa kohti parempaa. Joskus hoidosta taisteleminen on uuvuttavaa, mutta usko pois. Se on palkitsevaa. Sinulla on kuitenkin upea kyky pohtia ja jäsennellä asioita; moni olisi jo lannistunut, heittänyt kaiken hukkaan.
Uskoisin, että miehesi tavalla tai toisella tiedostaa ettet voi hyvin. Ehkä hän ei uskalla kohdata kaikkea kokemaasi tai tuntemuksiasi. Monet läheiset ovat uudessa tilanteessa kun se oma rakas voi pahoin; siinä saattaa helposti vetäytyä tahattomasti sivuun: kun pelkää ettei osaa auttaa. Mikä on ehdottomasti väärin; koska juuti sen läheisen ihmisen läsnäolokin siinä vierellä riittää tukemaan eteenpäin vaikeissa hetkissä. Miehesi ehkä alitajuisesti pelkää tätä "uutta" puolta sinusta ja pelkää jopa menettävänsä sinut jollain lailla ja siksi hokee tuota "kyllä kaikki järjestyy"- mantraansa. En usko hänen tarkoittavan sillä mitään pahaa, vaikka ymmärrän jos koet sen ongelmiasi vähättelevänäkin. Eikö sinulla olisi mahdollista puhua hänen kanssaan? Älä missään nimessä ajattele, ettet halua vaivata läheisiäsi. Nyt on kyse sinusta ja omasta hyvinvoinnista! Uskoisin että yhdessä olisitte vahvempia kohtaamaan menneisyytesi.
Voimia viki!
Teit oikein, kun jätit miehesi tästä ulkopuolelle. Nyt tarvitaan tosiaan kannustusta eikä lannistusta. Hänelle voi kertoa myöhemminkin.
Elegia; Olen ystäväkulta niin oikeassa, hänelle voi kertoa myöhemminkin. Jos siltä alkaa tuntumaan.