Heräsin noin tunti sitten kun en saanut enää unta, sinäkin heräsit pyöriskelyyni. Aikani siinä valvottuani, minä tokaisen sinulle; sinä rikoit minut kaksi vuotta sitten. Joko sinä annat minulle avioeron tai minä tapan itseni.
(Lisäys: hieman dramaattisesti ilmaistu minä tiedän, mutta en halua antaa muita vaihtoehtoja..)
Kaksi vuotta sitten minä huomasin olevani raskaana. En tiedä miten se oli päässyt tapahtumaan, koska käytämme aina ehkäisyä, mutta näinpä vain oli käynyt. Olin uutisista ilosta sekaisin, vaikka minä en ollut koskaan ajatellut tulevani äidiksi, tiesin heti pitäväni lapsen. Onnesta soikeana kerroin uutiset sinulle, soitin isälle ja onnittelin ukiksi tulosta, hehkutin äidilleni onneani.
Sinä annoit minulle vaihtoehdot; "joko pakkaat laukkusi ja lähdet kävelemään tai menet ja teet abortin." Olin aivan varma, että pystyn kääntämään pääsi, kävin lääkärissä, toin sinulle ultraäänestä saatavan kuvankin katsottavaksi. Sinä pysyit kannassasi ja pyysit lähtemään, jos minä aion lapsen pitää.
Olin aivan sekaisin, itkin ja huusin. Pyysin sinua harkitsemaan vielä. Makasin sängyssä, rukoilin sinua. Sinä passitit minut sairaalaan.
Miten suuressa surussa ihminen voikaan tehdä vääriä valintoja? Sinä hetkenä, kun kävelin sairaalan ovesta ulos, tiesin tehneeni elämäni virheen. Minä valitsin väärin. Minä valitsin sinut.
Liki kaksi vuotta tapahtuneesta kysyin sinulta, että miten sinä pystyit olemaan niin julma. Sinä vastasit, että luulit minun näyttelevän pahaa mieltä. Näyttelevän, jotta saisin sinulle aiheutettua huonon omatunnon. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Juuri nyt istun sohvalla ja itken. Minusta tuntuu, että elämässäni en ole vielä itkenyt yhtä lohduttomasti kuin nyt. Ja toisaalta olen helpottunut, minulla on yksi valmis päätös elämääni varten.
Nyt sinä niität sitä, mitä silloin kylvit. Ja minä haluan eroon sinusta.
Sillä sinä todella rikoit minut.
Päätös oli minullakin vaikea ja kesti neljä vuotta ennenkuin se toteutui mutta tuli viimein sekin päivä.
Voimia sinulle:-) Ja päivä kerrallaan ja ongelma kerrallaan niin hyvä tulee...
Sinä nouset, sinä pidät päätäsi pinnalla. Ja sitten toinen käyttäytyy kuin kivisydän.
Sinä selviät. Sinun tarinasi on niin uskomaton selviytymistarina ja tulee sitä olemaan. Olen ylpeä saadessani olla edes näin lukijana osallisena siitä. Että näinkin voi mennä! Sukupolvien ketjut voivat katketa ja ihminen, hauraudessaan ja haavoittuneenakin, pystyy joskus raivaamaan tiensä pois kaikesta paskasta.
Voimat aika hukassa juuri nyt, istun töissä ja nieleskelen itkua, yritän pysyä kasassa.
Jatkan lapsuudentarinan kertomista ihan lähipäivinä, tuli tuohon väliin nyt kerrottua vähän tämän päivänkin kuulumisia, mutta että juttua on taas tulossa. Sivuittain. ;)
Ihanaa keskiviikkoa kaikille yhdessä ja erikseen!
Siinä vaiheessa, kun olet valmis eroamaan, tiedät sen. Silloin ei ole enää vaitoehtoja ja ratkaisu käy melko helposti. Kyllä sinullekin on olemassa joku ihana, turvallinen ja tasapainoinen elämänkumppani, kunhan sen aika on.
Olet todellinen selviytyjä, uskomaton voimanainen.
Muuten, minullakin on seuraavan postauksesi kaltaisia aavistuksia, mutta eivät ne eron aikaan kertoneet mitään.
Niin...ei kai minua kukaan "pakottanut", siis jotenkin ajattelen sen niin, että pyssy ohimolla viedään ja pakotetaan, tavallaan itsehän minä sen päätöksen tein kumminkin. Mutta kun minua silloin pelotti yksinhuoltajuus, ei ollut vakituista työtä, asunto olisi mennyt alta, kaikki. Jotenkin silloin keskityin liikaa "maallisiin" asioihin, en osannut katsoa asiaa oikealta kantilta ja lopputulos oli sitten se mikä oli. Jos nyt olisin samassa tilanteessa, niin minua ei vähääkään hetkauttaisi taloudellinen yms.seikka, ainoastaan lapsen hyvinvointi olisi minulle "se" juttu.
Kun niillä muilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
Mutta tapahtuntu aukaisi silmäni monessakin mielessä. Ja varsinkin nyt, kun elämässäni on muutenkin menossa aikamoinen suursiivous, niin on aika pestä kaikki lika pois.
Mutta ei ja minä tyhmä taivuin hänen tahtoonsa. Kuinka tyhmä tyhmä tyhmä ihminen voikaan olla???
Minä olen ainakin välillä keskivertoa pöljempi tapaus.. Murr.